Paikallinen sopiminen
Työntekijöiden aseman turvaamiseksi tarvitaan yleissitovia työehtosopimuksia. Niillä taataan vähimmäistyöehdot, esimerkiksi vähimmäispalkat samalla alalla työskenteleville. Tämän rinnalla on mahdollista kehittää työehtoja työpaikkatasolla paikallisesti sopien.
Paikallisella sopimisella tarkoitetaan työpaikkatasolla tapahtuvaa sopimista työsuhteen ehdoista tai niiden muuttamisesta. Lakia tai työehtosopimusta paremmista ehdoista voidaan sopia aina, mutta heikennyksistä niihin voidaan sopia paikallisesti vain, jos laki ja työehtosopimus antaa siihen mahdollisuuden.
PAMin työehtosopimukset antavat jo tällä hetkellä paljon mahdollisuuksia paikalliseen sopimiseen, esimerkiksi lomarahan maksamisen ajankohdasta, työviikon alkamisajankohdasta, säännöllisestä työajasta, työhönsidonnaisuusajasta, viikonloppuvapaista, työaikapankista ja monista muista asioista.
Paikallisen sopimisen perusteet
Sopijoina pääluottamusmies, luottamusmies ja yksilö
Paikallinen sopimus voidaan tehdä pääluottamusmies-, luottamusmies- tai yksilötasolla. Työehtosopimuksesta on katsottava, miten paikallinen sopimus neuvoteltavassa asiassa kuuluu tehdä.
Yleensä asiat, joilla sovitaan pysyvistä määräyksistä ja jotka koskevat koko henkilöstöä sovitaan luottamusmiestasolla. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi työajan tasoittumisjärjestelmä tai työvuoroluettelon laatimisajankohta. Henkilöstön edustajan tekemä sopimus sitoo kaikkia niitä työntekijöitä, joita sopimuksen tehneen luottamusmiehen on katsottava edustavan. Yleensä se tarkoittaa työpaikan kaikkia työntekijöitä, ei vain järjestäytyneitä.
Sopiminen on vapaaehtoista
Sopiminen perustuu sopimusvapauteen. Työehtosopimukset tai lainsäädäntö eivät voi velvoittaa ketään tekemään sopimuksia.
Työntekijöillä ja heidän edustajallaan on oikeus jättää paikallinen sopimus tekemättä, jos kyse on työnantajan sanelemista ehdoista, eikä kyse ole oikeasta sopimisesta. Neuvottelut ovat olennainen osa paikallista sopimista. Neuvottelujen jälkeen sopimus joko hyväksytään tai ollaan hyväksymättä. Sopimus ei synny, elleivät osapuolet pääse yhteisymmärrykseen sen sisällöstä tai elleivät molemmat osapuolet katso hyötyvänsä siitä.
Lainsäädännöstä ja työehtosopimuksista pykälät
Paikallinen sopimuksen suppea määritelmä tarkoittaa sitä, että valtuutus sopimiseen tulee työehtosopimuksesta. Työehdoista sopiminen perustuu lainsäädäntöön. Osa työlainsäädännöstä on sellaista, että sen säännöksistä ei voi poiketa työntekijän kannalta alaspäin. Tällaisia säännöksiä on muun muassa työsuhdeturvasta, työaikasuojelusta sekä työturvallisuudesta.
- Sopimuksesta ja sen sisällöstä käydään neuvotteluja.
- Sopijaosapuolet ovat useimmiten työnantaja ja luottamusmies, työsuojeluasioissa myös työsuojeluvaltuutettu voi olla työntekijöiden sopijaosapuoli. Työehtosopimuksissa tai laissa on useimmiten maininta sopijaosapuolista.
- Luottamusmiehen täytyy selvittää työntekijöiden mielipide ennen sopimuksen tekemistä. Lisäksi yrityksen järjestäytymisasteen on oltava kunnossa.
- Neuvotteluihin täytyy valmistautua hyvin. Ennen neuvotteluja on selvitettävä sovittavan asian vaikutukset työntekijöille ja esimerkiksi sen kustannukset.
- Neuvottelujen jälkeen sopimus joko hyväksytään tai hylätään.
- Sopimuksessa voidaan sopia yksittäisestä asiasta tai sopimukset voivat rakentua työpaikalla pikkuhiljaa siten, että uusia määräyksiä sovitaan vanhojen lisäksi.
- Paikallinen sopimus voidaan tehdä määräajaksi tai se voi olla voimassa toistaiseksi.
- Toistaiseksi voimassa oleva sopimus on aina irtisanottavissa. Irtisanomisajat on yleensä sovittu työehtosopimuksessa.
- Luottamusmiehen pitää tiedottaa tehdyistä sopimuksista ja niiden sisällöistä työntekijöille.
- Paikalliset sopimukset täytyy säilyttää siten, että ne ovat vielä vuosienkin päästä löydettävissä.