Voiko EU tehdä hyvää työntekijöille? 

Törmäsin yli 20 vuotta sitten Upsalassa vaihto-oppilaana ensimmäisen kerran Euroopan unionin työelämää koskevaan lainsäädäntöön eli direktiiveihin. Opiskelin siellä ruotsalaista työoikeutta mutta erityisesti EU-näkökulmasta. 

Jo silloin ymmärsin, että EU:ssa päätetään monista työelämää koskevista asioista. Toisin kuin meillä Suomessa silloin ja usein välillä vieläkin ajatellaan, EU-direktiivit ovat olleet monin tavoin edistämässä työntekijöiden asemaa myös Pohjoismaissa.

Erityisesti yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon vaatimukset ovat nostaneet myös suomalaisen työelämän lainsäädännön tasoa. Määräaikaisten ja osa-aikaisten työntekijöiden sekä vuokratyöntekijöiden asemaa on parannettu juuri EU-direktiiveistä tulevien vaatimusten ansiosta.  

EU-direktiivit ovat olleet monin tavoin edistämässä työntekijöiden asemaa myös Pohjoismaissa.

EU:n politiikka muotoutuu sen mukaan, miten jäsenmaiden hallitusten ja EU:n kansalaisten valitseman EU-parlamentin näkemykset muotoutuvat. Välillä EU:ssa unohtui sosiaalinen Eurooppa ja talouden sääntely sai yliotteen finanssikriisin seurauksena. Tämä austerity-politiikka aiheutti inhimillisesti karmeita seurauksia esimerkiksi Kreikassa. 

Muun muassa eurooppalaisen ammattiyhdistysliikkeen tuella ja vaatimuksesta EU:ssa on palattu huomioimaan myös EU:n sosiaalinen ulottuvuus eli ihmiset. Palkka-avoimuus, alustataloudessa työskentelevien asema, työsuhteen vähimmäisehtojen suoja ja yritysvastuu ovat olleet viimeisten vuosien tärkeitä lainsäädäntöhankkeita EU-tasolla. 

Olemme nähneet Suomessa, miten nopeasti tuulet voivat kääntyä ja työntekijöiden asema tulla uhatuksi.

Se millaiseksi EU tulevina vuosina muodostuu, päätetään nyt. Ei ole laisinkaan itsestään selvää, että työntekijöiden asema on tulevaisuuden EU-päättäjille tärkeää. Olemme nähneet Suomessa, miten nopeasti tuulet voivat kääntyä ja työntekijöiden asema tulla uhatuksi. 

Nyt on painava syy äänestää EU-vaaleissa, en ainakaan itse halua Suomen tilanteen toistuvan myös Euroopan parlamentissa! 

Annika Rönni-Sällinen 

Kirjoittaja on Palvelujen ammattiliiton puheenjohtaja