Urapalvelut auttoi, kun hätä oli suurin

– Silloin ensimmäistä kertaa ihmiset huomasivat, että heistä välitetään. Liitto tuli hätiin, kun työt olivat menossa alta, näin Tarja Kaunismäki kuvailee entisten työkavereidensa puolentoista vuoden takaisia tuntoja.

Kaunismäki työskenteli kuvatuotteita valmistaneen Ifolorin pääluottamusmiehenä.

Kommentillaan hän viittaa PAMin maaliskuussa 2023 järjestämään tilaisuuteen, jossa liitto jakoi Ifolorilta irtisanottaville jäsenilleen tietoa PAMin tarjoamasta tuesta: urapalveluista ja työttömyyskassasta.

Kuukautta aiemmin Ifolor oli kertonut siirtävänsä koko tuotantonsa Keravalta Sveitsiin. Siirto tiesi lähtöpasseja noin 40 hengelle.

Uutinen tehtaan lakkauttamisesta oli henkilöstölle shokki. Kysyntä oli hieman hiljentynyt, mutta tehdas teki voittoa. Monenlaisia tunteita herätti myös se, että tuotanto siirtyi Sveitsiin, ei halvan työvoiman maahan.

Ifolor oli työpaikka, jossa viihdyttiin. Moni tuli firmaan töihin sinne jäädäkseen. Työntekijöiden keski-ikä huiteli viidenkympin paikkeilla.

– Moni meistä ei ollut hakenut työtä vuosiin tai vuosikymmeniin. Kaikki eivät olleet tehneet esimerkiksi CV:tä koskaan. Töihin oli päässyt soittamalla ja kysymällä. Olimme uuden edessä, Kaunismäki kuvailee.

Uravalmennus loi toivoa

Tilaisuuden jälkeen PAMin urapalveluja järjestävä Coolla-yhtiö kääri hihansa ja alkoi auttaa 15 Ifolorilla työskennellyttä pamlaista uudelle uralle.

Kullakin työntekijällä oli hieman erilaiset lähtökohdat, mutta yksi asia yhdisti: aivan samanlaista työtä ei tarjolla ollut. Työllistyäkseen ihmisten piti vaihtaa alaa, ehkä opiskella uutta.

– Uravalmennus on aina henkilökohtaista. Tapasimme kunkin työntekijän kanssa keskimäärin neljä kertaa. Kartoitimme kunkin osaamista ja kiinnostuksen kohteita. Päivitimme myös CV:t kuntoon. Samalla pohdimme, mikä se oma polku voisi olla ja miten sille polulle voisi päästä, Coollan toimitusjohtaja Susan Calonius kertoo.

Moni työntekijöistä sai PAMin urapalveluiden päälle Coollalta vielä lakisääteisen työnantajan maksaman muutosturvavalmennuksen.

Caloniuksen mukaan irtisanottujen tunnelmat vaihtelivat valmennuksen alussa. Nuoret työntekijät saattoivat ajatella irtisanomisen olevan jonkin uuden alku.

Vanhemmilla oli enemmän toivottomuutta ja epäuskoa oman työllistymisen suhteen. Moni mietti, kelpaako enää työmarkkinoille. Onko oma osaaminen jäänyt jälkeen, ja ovatko työnantajien vaatimukset karanneet ulottumattomiin?

Valmennuksen mittaan toivottomuus kuitenkin haihtui.

– Uskoa loi esimerkiksi se, että isoäidiksi juuri tullut työkaveri löysi työtä heti toisella valmennustapaamisella, Calonius kertoo.

Coollan väki etsi aktiivisesti töitä irtisanotuille. He soittelivat yrityksiin, ja kyselivät, olisiko tekijöille tarvetta.

Valmennuksen loputtua yhtä lukuun ottamatta kaikki olivat saaneet työtä. Valtaosa työllistyi Coollan soittokierroksilla löytyneisiin piilotyöpaikkoihin. Osa opiskeli töiden ohella tai hakeutui oppisopimuskoulutukseen.

– Vastikään sain tietää, että viimeinenkin työtä vaille jäänyt löysi itselleen mieluisan tehtävän vähän ennen eläkeikää, Calonius kertoo.

Oma polku löytyi

Tarja Kaunismäki on saanut työkavereiltaan urapalveluista yksinomaan kiitosta. Tyytyväinen hän on itsekin.

– Esimerkiksi CV:n tekemisessä sain korvaamatonta apua. En ole koskaan ansioluetteloa tehnyt, enkä omin voimin olisi näin hienoa osannut tehdä, hän kehuu.

Kaunismäen mukaan valmennuksessa tuntui siltä, että urapalveluiden työntekijät auttoivat aidosti. Viesteihin sai nopeasti vastauksen, ja valmentajat olivat itsekin yhteydessä. Tapaamiset järjestyivät joustavasti.

Myös Kaunismäelle Coollan työnetsijät löysivät piilotyöpaikan. Työ ei kuitenkaan tuntunut omalta.

Nyt entinen pääluottamusmies opiskelee ansiosidonnaisella lähihoitajaksi.

CV kuntoon varmuuden vuoksi

Ifolorlaisille tehtaan sulkeminen tuli yllätyksenä. Nytkin työmarkkinoilla eletään epävarmoja aikoja.

Calonius kannustaakin varmuuden vuoksi päivittämään omia työnhakutaitojaan.

– CV ainakin kannattaa laittaa tikkiin. Silloin ei tarvitse aloittaa aivan alusta, jos jotain yllättävää tapahtuu.

Teksti: Anu Vallinkoski
Kuvat: Eeva Anundi