Työn sankari vai instabeibe?

Blogit

08.06.2022 08:34

Työn sankari vai instabeibe?

Tutkija Sara Lindström seurasi palvelualojen ammattilaisia Instgramissa korona-aikana, tunnisti erotti joukosta viisi tyyppiä ja kysyy nyt, tunnistatko sinä itsesi näistä tyypeistä?

Viime vuoden aikana olen sukeltanut palvelualojen ammattilaisten somekuplaan tutkimaan, minkälaisia ammattilaisuudesta kertovia tarinoita nämä julkaisut edustavat. Aineisto paljastaa viisi tyyppitarinaa eli kertomusta ihanneammattilaisuudesta – löydätkö näistä itsesi?

Palvelualojen ammattilaisuus Instagramissa

Sosiaalisen mediat antavat mahdollisuuden oman äänen käyttöön, näkyvyyteen ja kuulijoiden löytämiseen. Ne tarjoavat kanavan kertoa ammattiin ja työhön liittyvistä kokemuksista ja ovatkin jo muuttaneet yhteiskunnallisen osallistumien muotoja. Toiminta sosiaalisissa medioissa on tarvittaessa myös aktivismia. Se on keino jakaa tietoa työoloista, hakea niihin parannuksia ja rakentaa ammattien arvostusta. Paitsi tiedonlähde, sosiaalinen media on myös tunteiden kenttä.

70 prosenttia 16–89-vuotiaista suomalaisista käytti vuonna 2020 sosiaalisen median alustoja

Koronapandemian aikana sosiaalisesta mediasta on tullut aiempaakin suurempi osa ihmisten arkea. Tilastokeskuksen mukaan 70 prosenttia 16–89-vuotiaista suomalaisista käytti 2020 sosiaalisen median alustoja. Nuorten, 16–24-vuotiaiden, parissa käyttäjiä on jopa 94 prosenttia.

Seurasin avoimia eli kaikkien löydettävissä olevia Instagram-julkaisuja palvelualoihin liittyen, jotka tehtiin ensimmäisen koronakevään aikana 2020 eli kaksi vuotta sitten. Tunnistin viisi toistuvaa työntekijätyyppiä, joissa palvelualojen työntekijät ilmaisivat ja rakensivat ammattilaisuutta tekstien ja kuvien kautta.

Raskaan työn joustava tekijä

Raskaan työn joustava tekijä tekee työtään epätyypillisinä aikoina – öisin ja viikonloppuisin – ja usein myös muiden viettäessä juhlapyhiä. Työ esitetään usein niin henkisesti kuin fyysisesti raskaana.

Epäkohtia ei haluta käsitellä yhteydessä, jossa voi itse olla tunnistettavissa.

Koronan ensimmäinen aalto näkyy työntekijöiden joustavuutena erityisesti, kun useat ravintola- ja majoitusalan työntekijät tekivät lomautusten vuoksi töitä muilla palvelualoilla. He toivat näitä työmahdollisuuksia sekä lomautusten päättymistä esiin kiitollisuutena, kun töihin pystyi palaamaan kesäkuun alussa.

Kielteiset julkaisut lomautuksista olivat laskettavissa yhden käden sormilla. Tulkitsen sen kertovan siitä, että julkaisujen julkinen luonne on selkeästi tiedossa eikä epäkohtia haluta käsitellä yhteydessä, jossa voi itse olla tunnistettavissa.

Vahvuus ja ylpeys omasta työstä heijastuvat julkaisuissa

Ensimmäisenä koronakeväänä yhteiskunnassa vallitsi myös vahva, yhdessä veneessä olemisen kokemus. Julkaisuissa raskas ja joustava työ yhdistyykin ylpeyteen siitä, että pärjää vaikeissa olosuhteissa. Lisäksi arvostusta satelee palvelualojen ammattilaisille muiden reaktioiden ja kommenttien kautta.

Sankari etulinjassa

Erityisesti myyjät ja siivoojat kertovat julkaisuissa riskien ottamisesta ja rinnastavat työtään muihin kriittisiin aloihin, esimerkiksi terveydenhuoltoon. Myös he vastaavat huoltovarmuuden ylläpitämisestä.

Vahvuus ja ylpeys omasta työstä heijastuvat jälleen julkaisuissa samoin kuin muiden lähettämät kannustavat kommentit. Esimerkiksi pelkoa oman terveyden puolesta, jota kyselytutkimuksemme mukaan esiintyi yli kolmanneksella alojen ammattilaisista, ei Instagramissa julkisesti tuoda esiin.

Työntekijälähettiläs

Instagram-julkaisujen kuvissa työntekijät esiintyvät usein työvaatteissa, joista myös työnantaja on tunnistettavissa. Taustalla voi olla kylttejä, joissa lukee työpaikan nimi, tai työnantaja lisätään aihetunnisteena julkaisuun.

Tällainen työntekijälähettiläs on henkilö, joka omin sanoin – mutta myönteiseen sävyyn – puhuu tai viestii muilla keinoin työpaikastaan ja on sen myötä mukana työnantajakuvan rakentumisessa.

Työnantajat saattavat kannustaa tähän ja esimerkiksi käynnistää kampanjoita työntekijälähettiläiden värväämiseksi. Sävy näissäkin julkaisuissa on positiivinen eikä jännitteitä työnantajan ja julkaisijan välillä mainita. Kuten edellä, ammattilaisilla on julkaisujen julkinen luonne selkeästi tiedossa.

Estetiikka edellä

Neljännessä tunnistamassani työntekijätyypissä palvelualojen ammattilaisuus näyttäytyy edustavan ulkonäön korostamisena.

Instagram on hyvin visuaalinen media ja ulkonäön korostaminen julkaisuissa kuuluukin sen luonteeseen. Julkaisuissa ammattilainen itse tai kommentoijat kiinnittävät huomion ulkonäköön, esimerkiksi työmeikkiin tai kampaukseen. Yleistä oli myös tatuointien ja lihasten korostaminen kuvissa.

Ammattilaisuus osana muuta elämää

Viimeisessä tyypissä ammattilaisuus ei niinkään ole pääroolissa, vaan se linkitetään osaksi muuta elämää. Rajat ammattilaisuuden ja yksityiselämän välillä hämärtyvät.

Ystävät, perheenjäsenet tai esimerkiksi harrastukset näkyvät kuvissa ja teksteissä, ammatin ollessa sivupolku, esimerkiksi aihetunniste muiden joukossa. Kuvat on otettu joko kotona tai muualla työpaikan ulkopuolella. Usein näissä julkaisuissa myös viitataan vapaapäiviin ja lomaan.

Mitä palvelualojen ihanneammattilaisuus kertoo?

Mielestäni ylpeyden aiheiden, kuten raskaassa työssä pärjäämisen esiin tuominen, on palvelualojen ammattilaisille keino luoda myönteistä näkyvyyttä omalle ammattikunnalleen. Raskaassa ja riskialttiissa työssä pärjääminen voi vahvistaa ammattiylpeyden kokemusta. Sankarin viitta voi kuitenkin myös olla riski.

”Sankarit tekevät uhrauksia” -ajattelu voi painaa päälle, joten varmistetaanko työpaikoilla turvallisuus ja jaksaminen, kun näitä sankareita tarvitaan eli työtehtävät yllättäen lisääntyvät tai muuttuvat?

Työntekijälähettilään tyyppi, jossa työnantaja on tunnistettavissa eikä epäkohtia tai jännitteitä mainita, yllätti minut tutkijana. Odotin enemmän kriittisiä ääniä, erityisesti koska valtamedia on viime aikoina nostanut esiin sosiaalisen kautta esiinnousseita työolojen epäkohtia.

Havaintoni osoittavat, että keskustelut työn epäkohdista ja jännitteistä käydään muissa medioissa kuin julkisilla Instagram-tileillä. Instagramia käytetään tyypillisesti parhaiden puolien esiintuomiseen myönteisessä valossa, ja myös omissa tuloksissani myönteisyys on julkaisujen kantava tunnetila.

Sen sijaan ulkonäön korostaminen Instagramissa ei tullut yllätyksenä. Keskustelua ja omaa pohdintaa kannattaa käydä siitä, mikä on ulkonäön arvo yleensä ja mitä arvoa sillä on työn yhteydessä. Instagramin ja muiden visuaalisten sosiaalisten medioiden tiedetään lisäävän mielenterveydelle haitallista ulkonäkövertailua ja ahdistusta, etenkin nuorten naisten parissa.

Työn mainitseminen muu elämän rinnalla eli läheisten, harrastusten ja loman vieton ohessa kertoo mielestäni tärkeän viestin siitä, että jokainen meistä on kokonainen persoona mitä erilaisimmista lähtökohdista – työminästä riippumatta.

Tunnistitko itsesi?

Tunnistitko itsesi tai työkaverisi viidestä insta-työtyypistä? Mitä ajatuksia asia herättää? Kerro kommenteissa!

Kirjoittaja: Sara Lindström on ammattilaisuuden ja työhyvinvoinnin tutkija Työterveyslaitoksella, joka kertoo omasta työstään erityisesti Twitterissä @va5ara

Tutkimusta toteuttaa Työterveyslaitos, ja sen päärahoittaja on Työsuojelurahasto.

Lisätietoa: Työhyvinvointi ja osaaminen palvelualoilla

Avainsanat:

koronapandemia

Jäsenyys

Työelämäopas

Työehtosopimukset

Työpaikalla