Tekoälyaika – seuraava kulttuurillinen vallankumous?

2000-luvun aikana tietotekniikan rooli on kasvanut valtavasti työelämässä. Sihteeristön tilalla on kalenterisovellus ja postikin on siirtynyt pitkälti biteiksi. Kassoilla asiakkaat maksavat itse ostoksensa ja pikaruokalassa voi tilata ruoan ruokalan kosketusnäytöstä tai ennakkoon. Söpöt pienet robotit hauskuuttavat meitä jumittamalla milloin missäkin ruokatilaustemme kanssa.

Sosiaaliuus ja innovatiivisuus korostuvat

Merkittävä muutos työelämään on tekoäly ja sen laajempi soveltaminen erilaisiin työtehtäviin. Sen myötä myös todennäköisesti muuttuu se, millaista osaamista arvostamme. Vuonna 2022 chatGPT löi läpi uutena ilmiönä. Se osaa tuottaa sujuvaa tekstiä maailmankielillä eikä sen substanssikaan täysin höttöä ole – onhan sillä internetin uskomaton tietovaranto käytössään. Tämänkaltaiset ilmiöt vaikuttavat etenkin valkokaulustyöntekijöihin, jotka työkseen tuottavat erilaista tekstiä. Teknologia kehittyy nopeasti ja joku päivä tämänkaltaisen tekstin sisällöntuottajana saattaakin olla kehittynyt algoritmi eikä tutkija.

Viime aikoina onkin keskusteltu paljon tulevasta ”tekoälyaikakaudesta”, jossa työnteko keskittyy sosiaalisten ja luovien tehtävien ympärille algoritmien ja robottien suorittaessa taustalla hyvinkin hankalia tehtäviä. Algoritmithan eivät kuitenkaan vielä kykene sopeutumaan yllättäviin tilanteisiin. Niiden on toimittava suhteellisen standardoidussa ympäristössä. Esimerkiksi korjaustyötä tekevät robotit edellyttäisivät huomattavia investointeja infraan ja rakennuskantaamme.

Evolutiivista viisautta

Maailmansotien jälkeen maissa, joissa elintaso on kasvanut, arvopohja on siirtynyt kohti itseilmaisua ja demokratiaa perusturvan ja yhdenmukaisuuden väistyessä. Suvaitsevaisuudesta ja tasa-arvosta on tullut monissa maissa hyve. Muutoksen psykologisen mekanismin voi yksinkertaistaa näin: kun jaettavana on isompi kakku, sen jakaminen on helpompaa kuin pienemmän kakun jakaminen. Näin ollen erilaisuus ja ulkopuolisilta vaikuttavat henkilöt on helpompi hyväksyä.

Evolutiivisesta näkökulmasta varovaisuus on ollut _{resurssiviisasta} pula-aikoina ja resurssien laittaminen kehitykseen (esim. uusien laidunmaiden etsiminen) riskialtista. Hyvinä aikoina – joista länsimaissa on nautittu toisen maailmansodan jälkeen – on toisaalta ollut viisasta investoida kehittämiseen ja innovointiin. Muuten jättäisi monia mahdollisuuksia käyttämättä, mikä ei puolestaan ole resurssiviisasta.

Kaksi mahdollista kehityssuuntaa

Tekoäly-yhteiskunta kasvattama toimeentulon epävarmuus voi kansallisella tai kansainvälisellä skaalalla johtaa päinvastaiseen kehitykseen, jossa demokratia ja tasa-arvo väistävät muukalaisvihan ja autoritäärisyyden tieltä.

Ne yhteiskuntaluokat, joiden työt korvataan teknologialla, kohtaisivat kovemman elinympäristön. Se saattaisi vaikuttaa pitkällä tähtäimellä heidän arvopohjaansa ja vahvistaa ns. materialistisia arvoja. Ne tukevat huonommin tekoälyaikakauden innovaatiopainotteista ja sosiaalista työtä.

ämä puolestaan tekisi heidän sopeutumisestaan uusiin työn vaatimuksiin huomattavasti hankalampaa ja pahimmassa tapauksessa työllistymisestä vaikeaa. Tämä lisäisi epävarmuutta, mikä puolestaan ruokkii tekoälyajan vaatimuksiin kehnommin soveltuvia arvoja.

Tämä noidankehä perustuu samaan mekanismiin kuin yllä kuvattu länsimaiden kulttuurillinen kehitys maailmansotien jälkeen – mutta kehityksen suunta on päinvastainen.  

Arvojen on myös ajateltu muodostuvan vastaamaan elinympäristön luomiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Tämä tarkoittaisi, että sopeudumme kulttuurillisesti uuteen työelämäämme, elintasomme kasvaa ja nykyinen kehitys voi vahvistua. Ihmisten kohtaamat haasteet tekoälyaikakauden työelämässä liittyvät luovuuteen ja sosiaalisiin kykyihin. Näin ollen näihin kykyihin liittyvät arvot vahvistuisivat ja konservatiiviset arvot kuten yhdenmukaisuus heikentyisivät.

Molemmat kehityssuunnat ovat täysin mahdollisia tekoälyaikakautena.

Epävarmuus vaikeuttaa sopeutumista

Tutkimuksemme Are our values becoming more fit for artificial intelligence society? A longitudinal study of occupational values and occupational susceptibility to technological substitution – ScienceDirectosoitti kuitenkin huolestuttavan seikan. Korkean ja matalan riskin ammatit eivät lähesty arvopohjaltaan toisiaan. Korkean riskin ammateissa ollaan alttiimpia tulla korvatuksi tekoälyllä ja robotiikalla. Niissä ammateissa materialistiset arvot ovat jatkuvasti merkittävämmät (ja innovatiivisuuteen liittyvät arvot vähemmän merkittävät) kuin matalan riskin ammateissa, joissa korvatuksi tulon uhka on pienempi. Tämä suhde pätee koko tarkasteltavan ajan (2002-2018) ja erot ammattiryhmien välillä ovat hyvin vakaat.  

Käytännössä osaamisen päivittämisen lisäksi ne ammattiryhmät, jotka todennäköisimmin kärsivät tekoälyteknologioiden yleistymisestä, ovat arvopohjaltaan nurjemmassa tilanteessa kuin matalan riskin ammateissa työskentelevät. Uudelleenkoulutus ei välttämättä riitä kuilun ylittämiseksi – vaan vaaditaan syvemmälle luotaavaa asennemuutosta.

Tällä hetkellä hallituksen toimet valitettavasti lisäävät epävarmuutta, ja se on pitkällä tähtäimellä omiaan lisäämään yhteiskunnan eriarvoistumista ja vaikeuttaa meidän sopeutumista tekoälyaikaan.  

_{Resurssiviisaus on kykyä käyttää erilaisia resursseja (luonnonvarat, raaka-aineet, energia, tuotteet ja palvelut, tilat ja aika) harkitusti ja hyvinvointia sekä kestävää kehitystä edistävällä tavalla. Resurssiviisaus on resurssitehokkuutta kokonaisvaltaisempi määritelmä. Siinä resurssien kulutusta katsotaan absoluuttisesti yhteiskunnan tasolla, jotta päästään kokonaisuuden kannalta parhaaseen lopputulokseen. Pelkkä resurssitehokkuuden lisääminen voi johtaa resurssien käytön osaoptimointiin.(wikipedia 19.6.2024)}

Blogin kirjoittaja Johnny Långstedt on n tutkinut mm. arvojen ja hyvinvoinnin muutossuuntia keinoälyn yleistyessä työelämässä.