PAMin puheenjohtajana jatkava Annika Rönni-Sällinen: ”Olemme aiempaa vahvempia ja lunastaneet paikkamme”

Aurinko pilkistää Ympyrätalon ikkunan takaa ja valaisee hetkellisesti muuten kovin harmaana ja sateisena jatkunutta marraskuuta. Myös PAMin puheenjohtajana Annika Rönni-Sällinen näkee valonpilkahduksia, vaikka syksyä onkin värittänyt kamppailu hallituksen leikkauksia ja työelämän heikennyksiä vastaan. 

‒ Olemme vahvempia kuin neljä vuotta sitten. Olemme selvinneet koronasta, vaikeista neuvottelukierroksista ja lakoista. Jäsenemme näkyvät ja toimivat aktiivisesti, yhtenäisyys on lisääntynyt. 

Näin Annika vertaa liiton tilaa neljän vuoden takaiseen, jolloin hänet valittiin ensimmäisen kerran PAMin puheenjohtajaksi. Kakkoskaudelle puheenjohtaja kukitettiin lokakuun liittokokouksessa.  

Vuonna 2019 yhteiskunnallinen ilmapiiri oli seesteinen, jopa toiveikas ja työntekijämyönteinen. Nurkan takana toki häämötti koronapandemia ikävine vaikutuksineen.  

”Koko työurani on valmistanut minua tähän” 

Vaikka lainsäädäntö on tänä syksynä peruspalikoiltaan vielä ennallaan, väreilee ilmassa muutoksia, jotka horjuttavat työntekijöiden turvallisuuden tunnetta. PAM on yhdessä muiden liittojen kanssa vahvistanut järjestöllisiä toimia muun vaikuttamistyön ohella.  

‒ PAMin asema on vahvistunut, vaikka koko ay-liikettä horjutetaankin nyt kovasti. Olemme lunastaneet oman paikkamme ja olemme uskottavampia monessa mielessä. Tämä näkyy myös syksyn toimissa. 

Toista kauttaan aloitteleva puheenjohtaja huokuu tarmoa, vaikka pestiä ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua helpoksi. Työ on kuitenkin merkityksellistä ja antoisaa. Se kenen kanssa ja kenen eteen sitä tehdään, on tärkeintä.  

‒ Kai helpompiakin hommia olisi. Koko työurani on kuitenkin valmistanut minua tähän tehtävään. En osaa ajatella, missä muualla pystyisin paremmin osaamistani käyttämään näiden asioiden ajamiseksi. Koen tämän jollain tapaa myös velvollisuudeksi.  

‒ Korona vei ensimmäisestä kaudesta monta vuotta ja monia kehitystöitä ollaan vasta päästy aloittamaan. Tekemistä riittää ja koen, että minulla on edelleen paljon annettavaa.  

Työaikakysymyksiin ja digitalisaatioon on vaikutettava  

Lokakuun liittokokouksessa päätettiin myös PAMin tavoiteohjelmasta kaudelle 2024–2027. Tavoiteohjelma- ja puheenjohtajakaudet käyvät siis yhtä jalkaa. Tavoiteohjelmassa määriteltiin lukuisia tavoitteita liittyen muun muassa työehdoista sopimiseen, työelämään ja hyvän elämän edellytyksiin ylipäätään.  

 Työelämään liittyvät myös kysymykset digitalisaatiosta ja tekoälystä. Näiden osalta Annika kääntää katseensa PAMin omaan toimintaan ja osaamiseen. 

‒ Meidän oma tekeminen ja omat palvelumme nousevat tässä keskiöön. Meidän pitää pysyä digitalisaation kelkassa, kehittää omaa osaamistamme ja omia palveluitamme. Jäsenemme myös haastavat meitä tässä, koska työskentelevät digitalisaation ja varmasti tekoälynkin edelläkävijäyrityksissä.  

‒ Lisäksi tämä on oikeudenmukaisuuskysymys. Parhaimmillaan digitalisaatio nostaa työn tuottavuutta. Tämän pitää näkyä työehtojen ja palkkauksen kehityksessä.  

Puheenjohtaja pohtii hetken digitalisaation globaalia luonnetta ja esimerkiksi eurooppalaisen sääntelyn merkitystä digijättien suitsimisessa. Näihin kysymyksiin pystymme ammattiliittona vaikuttamaan vain välillisesti.  

Lähempiä vaikutusmahdollisuuksia löytyy luottamusmiesten ja ylipäätään työntekijöiden roolista vaikuttaa esimerkiksi digitaalisiin järjestelmiin, joita yrityksissä otetaan käyttöön. 

‒ On vahvasti myös työnantajan etu, että luottamusmiehet ja henkilöstö otetaan mukaan, kun uusien järjestelmien käyttöönottoa suunnitellaan. Jos siis järjestelmät halutaan fiksusti käyttöön. On yrityksiä, joissa luottamusmiehet ovat vahvasti mukana näissä hankinnoissa, mutta toisaalta on paikkoja, joissa henkilöstöä ei kuulla lainkaan. 

‒ Näitä vaikutusmahdollisuuksia meidän pitää pystyä lisäämään. Digitalisaation pitää poistaa kuormaa, ei lisätä sitä. Se ei saa esimerkiksi tarkoittaa sitä, että työ valuu vapaa-ajalle erilaisten työajanhallintajärjestelmien tai viestintäkanavien muodossa. 

”En hyväksy ajatusta, että tämä olisi uusi normaali” 

Palataan vielä kuluvaan syksyyn. Tuore hallitus on astunut perinteiselle työmarkkinoiden tontille myös siinä mielessä, että se on esittänyt palkkaneuvotteluihin vientivetoista mallia. Tämä tarkoittaisi sitä, että vientisektorin palkkaratkaisu määrittäisi katon myös kaikille muille aloille. Samalla käytännössä sidottaisiin myös valtakunnansovittelijan kädet.  

Hallitus on heittänyt pallon työmarkkinaosapuolille. Sanelumalli on mahdollista kumota, jos työnantaja- ja työntekijäpuoli pääsevät sopimukseen yhteisestä mallista. Aikataulu on kuitenkin tiukka, eikä haastattelua tehtäessä prosessi ollut vielä aluillaan.  

 ‒ Lainsäädäntöön ei pidä tehdä säännöksiä työmarkkinoiden neuvottelumalleista. Tarvitsemme yhteisen neuvottelumallin ‒ ei niin, että työnantajapuoli koordinoi yksipuolisesti.  

‒ Viennin kustannuskilpailukyky pitää taata, mutta myös ostovoiman turvaaminen ja elintaso. Alojen välisiin palkkaeroihin pitää myös pystyä vaikuttamaan. Emme halua mallia, joka vain kasvattaa palkkaeroja. 

Annika vilkaisee Tokoinrantaan siivittyviä heikkoja auringonsäteitä. Puheenjohtaja näkee valoa tunnelin päässä, vaikka tilanne onkin juuri nyt monin tavoin vaikea.   

‒ En suostu hyväksymään ajatusta, että tämä olisi uusi normaali. Olemme ay-liikkeessä tottuneet olemaan sopijoita ja vastuunkantajia. Nyt meidät on ahdistettu nurkkaan ja olemme joutuneet vastaamaan tähän omilla keinoillamme. 

‒ Uskon ja toivon, että suomalainen yhteiskunta on konsensushakuinen. Ja että pystymme jälleen aidosti ja rauhanomaisesti hoitamaan jäsentemme asioita. 

Puheenjohtajan rooli ja vastuut ovat kokonaisvaltaisia. Annikalle irtiottoja työstä tarjoavat dekkarit, liikunta ja luonto. Jälkimmäisestä on tullut vuosien myötä yhä tärkeämpää. Rakkaus hiihtoon syttyi jo teinivuosina kilpaillessa. Ja hiihtämään pääsee toivottavasti jälleen loppuvuoden puolella. Ladut alkavat lähes kotiovelta.   

Teksti: Minttu Sallinen
Kuvat: Eeva Anundi