Paikallinen sopiminen – mitä on jäänyt sanomatta?

Paikallisesta sopimisesta on puhuttu paljon, mutta monesta tärkeästä asiasta on sanottu vähän. On siis paikallaan kysellä lisää. Jatkan niiden käsittelyä tässä.

 

Paikallisen sopimisen laajentamisesta annettu mietintö herättää ennemminkin lisää kysymyksiä kuin tarjoaa niihin vastauksia. Seuraavassa setvitään muutamia kysymyksistä. PAM ruotii kysymyksiä myös mietintöön 27.3. jättämässä lausunnossaan.

Hallituksen ehdotukset pähkinänkuoressa 

• Yrityskohtaisilla työehtosopimuksilla voitaisiin jatkossa sopia työntekijän lainmukaisia etuja heikentäen samoista säännöksistä, joista voidaan nyt poiketa vain valtakunnallisten työnantaja- ja työntekijäyhdistysten välisillä työehtosopimuksilla.

• Työehtosopimuksen tarkoittama paikallinen sopimus voitaisiin tehdä myös luottamusvaltuutetun tai henkilöstön kanssa tilanteessa, jossa työehtosopimuksen paikallisen sopimisen määräys edellyttää sopimista luottamusmiehen kanssa. Vaihtoehto koskisi tilannetta, jossa luottamusmiestä ei ole valittuna eikä työehtosopimuksissa ole sovittu, kuinka paikallinen sopimis tehdään luottamusmiehen puuttuessa.  

• Järjestäytymättömässä yrityksessä saataisiin hyödyntää kaikkia yleissitovan työehtosopimuksen paikallisen sopimisen mahdollisuuksia. Luottamusmies edustaisi paikallisessa sopimisessa vain niitä työntekijöitä, jotka ovat voineet osallistua hänen valintaansa. 

Unohtuiko ihmisten suojeleminen?

Mietinnössä työehtosopimusten puitteissa tapahtuvaa paikallista sopimista käsitellään ikään kuin työehtosopimukset määräyksineen olisivat keskenään samanlaisia.  

Näin ei tietenkään ole.  

Kunkin työehtosopimuksen työ- ja palkkaehdot sekä poikkeamismahdollisuudet muodostavat uniikin, juuri kyseisen alan tarpeiden ja olosuhteiden pohjalta rakentuneen kokonaisuuden. 

Yksikään kelvollinen yritys ei ole kaatunut paikallisen sopimisen rajoitusten vuoksi, mutta työntekijöille ne ovat turvanneet mahdollisuuden jaksaa työssä ja yhdistää työtä ja muuta elämää. 

PAMin työehtosopimuksissa on annettu työnantajille esimerkiksi hyvin laajat oikeudet järjestää työaikoja. Ilman erillistä sopimista työnantaja voi tasata työaikaa hyvinkin pitkien jaksojen puitteissa, teettää kuusipäiväistä työviikkoa tai 10- tai 12-tuntisia työvuoroja. Työvuoroja saa varsin vapaasti sijoittaa kaikille viikonpäiville ja kaikkiin vuorokaudenaikoihin. Jopa yötyötä voidaan useimmilla aloilla teettää ilman sopimista. 

Tutkimukset ja arkikokemus kertovat, että liiketoiminnan kannalta sinänsä perustellut joustot ovat jo tällaisenaan omiaan heikentämään työntekijöiden hyvinvointia. Vielä tätä pidemmälle menevien poikkeusten rajaamisessa on siten aina kysymys ihmisten suojelemisesta, ei kilpailun haittaamisesta.  

Yksikään kelvollinen yritys ei ole kaatunut paikallisen sopimisen rajoitusten vuoksi. Työntekijöille ne ovat sen sijaan turvanneet mahdollisuuden jaksaa työssä ja yhdistää työtä ja muuta elämää. 

Mihin jäi työntekijöiden yhdenvertaisuus?

Mietinnön kantavana teemana on ”yritysten yhdenvertaisuus”. Järjestäytymättömille yrityksille halutaan antaa yhtäläiset heikommin sopimisen oikeudet kuin työnantajaliittoon kuuluville yrityksille. Kaikille yrityksille halutaan antaa yhtäläiset heikommin sopimisen oikeudet riippumatta siitä, onko yrityksessä luottamusmiestä vaiko ei.  

Laajempien vapauksien vastapainoksi ei kuitenkaan esitetä uusia velvollisuuksia.  

Kun työnantajaliittoon kuuluvien yritysten paikallista sopimista valvotaan tarkalla silmällä työnantajaliitossa, jätetään järjestäytymättömien yritysten sopimisen valvonta viranomaisen varaan.  

”PAMin hoidettavaksi tulevista erimielisyysasioista arviolta 70 % koskee järjestäytymättömiä yrityksiä.

Kun työnantajaliittoon kuuluvissa yrityksissä luottamusmies edustaa sopiessaan koko henkilöstöä, saa järjestäytymätön yritys sivuuttaa luottamusmiehen niiden työntekijöiden osalta, jotka eivät ole voineet osallistua hänen valintaansa.  

”Yritysten yhdenvertaisuuden” nimissä järjestäytymättömien yritysten työntekijät asetetaan siis tosiasiassa heikompaan asemaan työnantajaliittoon kuuluvien yritysten työntekijöihin verrattuna. Tätä voi pitää erikoisena lähtökohtana työelämän sääntelylle, joka on tähän saakka nojannut heikomman osapuolen eli työntekijän suojelun periaatteelle. 

Samalla on muistettava, että lähtöasetelma on jo valmiiksi vino: PAMin hoidettavaksi tulevista erimielisyysasioista arviolta 70 % koskee järjestäytymättömiä yrityksiä.  

Onko kaikilla samat edellytykset sopimiselle? 

Mietinnössä toivotaan, että työehtosopimusosapuolet kehittävät ajan oloon sopimista sujuvoittavia rakenteita.  

Toive on epäreilu pamilaisten alojen työntekijöiden näkökulmasta. Moni seikka nimittäin heikentää valmiiksi heidän neuvotteluasemaansa ja mahdollisuuksia toimia yhdessä etujensa edistämiseksi.  

Moni työntekijä työskentelee toimipisteessään tai työvuorossaan yksin, moni myös alihankintaketjun viimeisenä lenkkinä – melko viheliäiset puitteet sopimisen sujuvoittamiselle.

Alat ovat voimakkaasti kilpailtuja ja työvoimavaltaisia. Työsuhteista merkittävä osa on matalapalkkaisia, osa-aikaisia ja vuokratyösuhteita. Työntekijät ovat muita aloja tyypillisemmin nuoria, naisia ja maahanmuuttajia ja työntekijöiden vaihtuvuus on suurta. 

Ketjuyrityksen liiketoiminta on voitu pilkkoa sataan eri yhtiöön tai järjestää franchising-mallilla. Tavallisella ketjuyhtiöllä on tyypillisesti satoja toimipisteitä ja B2B-yrityksillä vielä tätäkin suurempi määrä asiakaskohteita.   

Moni työntekijä työskentelee toimipisteessään tai työvuorossaan yksin, moni myös alihankintaketjun viimeisenä lenkkinä. 

Melko viheliäiset puitteet sopimisen sujuvoittamiselle. Tehtävää ei helpota yhtään se, että hallitus on paraikaa supistamassa yhteistoimintalain soveltamisalaa eli poistamassa sopimisen vähimmäisrakenteet noin 35 000:lta pamilaisten alojen työntekijältä. 

Onko yleissitovuus vaarassa? 

Mietinnössä arvellaan, että esitetyt muutokset eivät vähennä työnantajien järjestäytymistä. Lyhyellä aikavälillä tämä voi pitää paikkansa, kun muutosten taustalla olevat tahot ovat nyt saamassa läpi tavoitteitaan. 

Ajan oloon tilanne voi muuttua hyvinkin toisenlaiseksi. 

Kun jatkossa työnantajaliittoon kuulumatta saa hyödyntää kaikkia työehtosopimusten paikallisen sopimisen mahdollisuuksia ilman valvontaa ja ohittaa luottamusmiehen paikallisen sopimisen osapuolena sellaisten työntekijöiden kohdalla, jotka eivät ole voineet osallistua luottamusmiehen valintaan, voi työnantajaliiton ulkopuolelle jäämisestä olla enemmän hyötyä kuin aiemmin. 

Työ- ja palkkaehtojen taso nojaisi nykyistä enemmän yritysten taloudellisen hyödyn tai hyvän tahdon varaan. Työntekijöiden kannalta se tarkoittaisi valintaa ruton ja koleran väliltä.

Kun jatkossa työnantajaliittoon kuulumatta saa sopia yrityskohtaisella työehtosopimuksella työntekijän lainmukaisia etuja heikentäen samoista säännöksistä, joista voidaan nyt sopia vain valtakunnallisilla työehtosopimuksilla, on työnantajaliiton jäsenyydestä vähemmän hyötyä kuin aiemmin. 

Pienille pamilaisten alojen yrityksille yrityskohtaisen työehtosopimuksen solmiminen ei varmasti olisi jatkossakaan houkutteleva vaihtoehto.

Isoja kysymysmerkkejä kytkeytyy sen sijaan alan suuriin toimijoihin. Ne hallitsevat alansa markkinaa. Niillä on resursseja yrityskohtaisten työehtosopimusten neuvottelemiseen ja ylläpitämiseen. Niiden reagointi järjestäytymisen kannusteiden muuttumiseen ratkaisee, onko alalla jatkossa yleissitovaa työehtosopimusta. 

Yleissitovuuden menettämisen myötä työehtojen vähimmäissuoja murenisi olennaisesti pamilaisilla aloilla. Työ- ja palkkaehtojen taso nojaisi nykyistä enemmän yritysten taloudellisen hyödyn tai hyvän tahdon varaan. Työntekijöiden kannalta se tarkoittaisi valintaa ruton ja koleran väliltä. 

Paraneeko työllisyys? 

Mietinnössä paikallisen sopimisen laajentamista perustellaan tuottavuuden ja työllisyyden parantamisella.  

Pamilaisilla aloilla paikallisen sopimisen laajentamisella on pikemminkin päinvastaisia vaikutuksia.  

Uudistuksen seurauksena työn tuottavuus kokonaisten toimialojen ja kansantalouden tasolla voi heiketä. 

Laajentaminen järjestäytymättömiin yrityksiin saattaa kyllä parantaa niiden kannattavuutta, kun työntekijöiltä edellytetään uusia joustoja paikallisten sopimusten kautta.  

Samalla se vähentää kannustimia tuotannon, tuotteiden tai palvelujen kehittämiseen, kun innovaatioita haetaan niiden sijaan työehdoista. Kun tällaiset yritykset työllistävät uudistuksen seurauksena suuremman osan saatavilla olevasta työvoimasta, heikkenee työn tuottavuus kokonaisten toimialojen ja kansantalouden tasolla.  

Heikon tuottavuuden toiminnan tekohengittämien voi pitää yllä työllisyyttä lyhyellä aikavälillä. Hitaampi tuottavuuskehitys kuitenkin heikentää edellytyksiä työllisyyden kasvulle ja julkisen talouden tasapainottamiselle pidemmällä aikavälillä.  

Ei kovin kestävää työllisyyspolitiikkaa. 

Yhteistyö kannattaa aina 

Paikallinen sopiminen on positiivista niin kauan kun se ei johda työntekijöiden työ- ja palkkaehtojen tai työhyvinvoinnin heikentymiseen.  

Haluamme antaa myös mietinnölle mahdollisuuden kehittyä. Esitämme siksi lausunnossamme keinoja, joilla kokonaisuutta voitaisiin tasapainottaa.  

Blogin kirjoitti PAMin sopimusasiantuntija Sirpa Leppäkangas. Hän oli päävalmistelija PAMin lausunnossa ja vastaa lisäksi PAMin suurimman sopimusalan kaupan työehtosopimuksen kehittämisestä.

---

Lue lisää paikallisesta sopimisesta PAMin sivuilta kohdasta Paikallinen sopiminen