En tarvitse ruusuja tai suklaata – vaan tekoja tasa-arvoisen työelämän puolesta

Suomi oli maailman ensimmäinen maa, joka antoi naisille äänioikeuden. Suomessa tytöt ovat aina saaneet käydä koulua ja koulutusjärjestelmämme on maailman tasa-arvoisimpia. Silti tosiasia on edelleen se, että olemme kaukana tasa-arvosta – varsinkin työelämässä.

Kun mies tienaa euron, kilahtaa naisen tilille keskimäärin vain 84 senttiä.

Kun mies tienaa euron, kilahtaa naisen tilille keskimäärin vain 84 senttiä. Osan palkkaerosta selittää miesten työllistyminen naisia useammin johtotehtäviin ja naisten pitämät pidemmät perhevapaat. Silti iso osa palkkaerosta on sellaista, jolle ei löydy selitystä. Nainen tienaa miestä vähemmän, vaikka työtehtävät olisivatkin samat.

Tutkimukset osoittavat, että yksi olennainen keino edistää palkkatasa-arvoa on lisätä palkka-avoimuutta. Palkka-avoimuuden edistämiseksi tarvitaan luottamusmiesten tiedonsaantioikeutta vahvistavaa lainsäädäntöä ja Islannissa on jo otettu käyttöön samapalkka-laki.

Hyvä aloitus palkka-avoimuuden lisäämiseksi on uskallus puhua omasta palkasta. Meidän pitää rakentaa kulttuuri, jossa työpaikallakin vertaillaan avoimesti palkkoja. Tällöin selittämättömät ja epäoikeudenmukaiset palkkaerot tulevat näkyviksi ja niihin voidaan puuttua.

Yleissitovat työehtosopimukset oikeudenmukaisilla palkkausjärjestelmillä ovat naisten palkan turva. Ne tarjoavat lähtökohdan niillekin työpaikoille, jossa työntekijöillä ei ole vahvaa voimaa neuvotteluissa oman työnantajan kanssa.

Orpo-Purran hallitus julistaa ohjelmassaan kunniakkaasti ”panostavansa hyvään työelämään ja vahvistavansa työhyvinvointia, työn ja perheen yhteensovittamista sekä edistävänsä työelämän tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta”. Tämä kaikki on vain sanahelinää.

Jos lupaa edistää työelämän tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä kitkeä syrjinnän, on täysin ristiriitaista samalla runnoa läpi heikennyksiä, jotka kohdistuvat ennen kaikkea naisiin, naisvaltaisiin aloihin sekä matalapalkka-aloihin. Naiset ovat keskimääräistä enemmän määräaikaisissa työsuhteissa kuin miehet, ja tämä kierre vain lisääntyy, kun määräaikaisuudelle ei jatkossa enää tarvita erillistä syytä eikä sitä tarvitse perustella.

Sosiaaliturvan heikennyksistä kohdentuvat ennen kaikkea matalapalkkaisiin henkilöihin, eli naisiin.  

Naisvaltaisilla aloilla on myös matalammat palkat kuin miesvaltaisilla vientialoilla. Jos maan hallitus toteuttaa uudistuksen, jossa lailla säädettäisiin, ettei vientialoja kovempia palkkoja saa sopia sovittelun kautta, naisvaltaiset alat eivät koskaan nouse palkkakuopasta ja tämä entisestään heikentää työelämän tasa-arvoa. Kaiken kukkuraksi nyt eduskunnan käsittelyssä olevat Orpo-Purran hallituksen esitykset sosiaaliturvan heikennyksistä kohdentuvat ennen kaikkea matalapalkkaisiin henkilöihin, eli naisiin.  

Palaan siis siihen mistä aloitin. Naistenpäivän kunniaksi en kaipaa ruusuja tai suklaata, haluan aitoja tekoja tasa-arvoisen työelämän eteen.

Kirjoittaja Elin Blomqvist-Valtonen toimii yhteiskuntasuhteiden vastaavana Palvelualojen ammattiliitto PAMissa.

Kuva: Eeva Anundi