Ammattiylpeys kantaa arjessa

”Tykkään siivoustyöstä paljon ja koen olevani hyvä siinä. Työssä näkee oman käden jäljen ja muutoksen, saa liikettä ja työkaverit ovat ympärillä”, sanoo SOLilla palveluvastaavana työskentelevä Eveliina Lahti.

Hänellä on lähes kuuden vuoden kokemus siivoustyöstä. Tällä hetkellä Lahti siivoaa lääkärikeskus Mehiläisen tiloja Porissa osa-aikaisena restonomi-opintojensa ohessa. Työvuoroon kuuluu muun muassa lääkärien huoneita, tutkimustiloja, käytäviä, infektiopotilaiden tilat sekä tarvittaessa myös huoneiden erityissiivouksia esimerkiksi korona- tai sairaalabakteerista kärsivien potilaiden jäljiltä. 

Pöpöt eivät häntä pelota, sillä suojavarusteet, kuten maski, tuplahanskat ja muoviset essut, tuovat turvaa. Toisinaan kuitenkin mieleen nousee huoli altistumisesta. 

”Sairaalabakteeria en haluaisi, se joskus jännittää. Muuten ei ole ongelmaa. Tärkeintä on suojautua hyvin ja muistaa desinfioida kädet.”

Kiitoksia hyvin tehdystä työstä hän kuulee aina silloin tällöin, mutta ei kuitenkaan kovin usein. Lahti tuntee siitä huolimatta, että hänen työnsä on palkitsevaa, sillä hän tietää tekevänsä merkityksellistä työtä.

”Eihän tässä yhteiskunnassa mikään pyörisi ilman meitä” hän sanoo hymyillen.

Siivoustyö vaatii Lahden mukaan ennen kaikkia tarkkaavaisuutta ja johdonmukaisuutta. Hän haluaa tehdä työnsä hyvin ja ”pientä intohimoakin” siihen liittyy: vapaa-ajalla hän tykkää katsella Youtube-videoilta, kun katuja tai vaikkapa uima-altaita puhdistetaan. Erityisesti hän seuraa suomalaista siivouskuningattareksi tituleerattua Auri Katariinaa, joka jakaa videoillaan siivousvinkkejä.

”Täytyy myöntää, että omassa kotona ei ole aina viimeisen päälle siistiä. Lauantaisin on kuitenkin siivouspäivä, viimeistään”, hän naurahtaa.

Onnistuminen, auttaminen ja selviytyminen tuovat ammattiylpeyttä

Eveliina Lahden tavoin suurin osa kiinteistöpalvelualan työntekijöistä kertoo kokevansa ammattiylpeyttä. Tämä käy ilmi Tampereen Yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksen Duunarit -tutkimushankkeen tuloksista.

Tutkimukseen osallistui teollisuusliittoon kuuluvia ajoneuvoteollisuuden sekä kumi- ja muoviteollisuuden työntekijöitä sekä pamilaisia kiinteistöpalvelualan työntekijöitä. Kiinteistöpalvelualan työntekijöistä melko tai erittäin ylpeitä ammatistaan oli 68 prosenttia.

Vaikka merkittävä osa suomalaisista palkansaajista tekee yhteiskunnan kannalta elintärkeää suorittavaa työtä, on se jäänyt tutkimuksessa ja valtamediassa katvealueelle.

”Ryhdyimme paikkaamaan aukkoa selvittämällä, mistä asioista työntekijät ovat työssään ylpeitä ja mikä tekee työstä merkityksellistä”, kertoo Duunarit-tutkimusta johtanut tutkijatohtori, yliopisto-opettaja Tiina Saari.

Se, miten monista erilaisista asioista työntekijät kokivat ammattiylpeyttä, yllätti tutkijat.

“Kiinteistöpalveluiden työssä on paljon ylpeyden aiheita.”

”Kiinteistöpalveluiden työssä on paljon ylpeyden aiheita. Työntekijöiden kokemuksissa nousi esiin kolme teemaa, jotka tuottavat ammattiylpeyttä: osaaminen ja onnistuminen, auttaminen ja selviytyminen”, Saari luettelee. 

Duunarit -tutkimukseen vastanneet kertoivat, että ylpeyden tunteita tuovat aikaansaamisen, osaamisen ja työssä onnistumisen ilo, kun esimerkiksi annetuissa (ja usein tiukoissa) aikaraameissa syntyy hyvä työn jälki.

Lisäksi työntekijät kokevat auttavansa työllään asiakkaita, omaa työnantajaansa sekä laajemmin yhteiskuntaa pitämällä sen rattaat pyörimässä.

Saari nostaa esimerkiksi terveyskeskuksen siivoamisen: siinä ei ole kysymys pelkästään puhtaiden pintojen tekemisestä, vaan potilasturvallisuudesta huolehtimisesta. Työ nähdään todella merkityksellisenä.

Ammattiylpeys voi kummuta myös selviytymisestä työstä, joka koetaan raskaaksi, huonosti palkatuksi ja heikosti johdetuksi. Vaikka työpaikalta ei heruisi tukea eikä arvostusta, työntekijät ovat silti ylpeitä työstään ja kokevat olevansa osaavia ammattilaisia.

”Ylpeyttä koettiin myös esimerkiksi siitä, että tehdään työtä, johon monet eivät pysty. Se on raskasta ja fyysistä työtä,” Saari kertoo.

Työntekijät näkyviin ja kuuluviin

Duunarit-tutkimushankkeen tulokset osoittivat myös sen, että kiinteistöpalvelualan työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet ovat melko vähäiset työnjakoon, omien työtehtäviensä sisältöön, työmäärään ja työaikojen ajoittumiseen. Paremmat vaikutusmahdollisuudet työntekijöillä oli työtahtiin ja siihen, missä järjestyksessä he tekevät työtehtävänsä.

”Olisi todella tärkeää, että työntekijöitä kuunneltaisiin työpaikoilla. Voi olla ihan eri asia, miten työ on määritelty ja miten se oikeasti työarjessa on mahdollista toteuttaa,” Saari sanoo.

Työntekijöiden näkemysten ohittaminen syö tutkimustulosten mukaan työn mielekkyyttä, mikä puolestaan heikentää työhyvinvointia.

Kiinteistöpalveluala on kärsinyt jo pidempään työvoimapulasta ja arvostuksen puutteesta. Duunarit-hankkeen tutkijoiden mukaan työn arvostusta tulisi nostaa ja vetovoimaisuutta kasvattaa, jotta työntekijät voisivat olla ylpeitä omasta työstään.

”Palkka on tärkeä keino lisätä alan arvostusta. Se ei kuitenkaan yksistään riitä. Työolot ovat usein työn mitoitusten vuoksi äärimmilleen vietyjä ja niitä olisi varmasti hyvä tarkastella uudestaan”, Saari sanoo.

Hän näkee myös ison merkityksen myös sillä, miten siivoojat nähdään ja kohdataan työpaikoilla.

”Jokainen meistä voisi näyttää arvostusta arjessaan näkemällä siivoojan työkaverina tai osana työyhteisöään.”

Eveliina Lahti on samoilla linjoilla. Hän kokee, että monet osaavat arvostaa hänen työtään, mutta on hän törmännyt myös välinpitämättömyyteen ja suoranaiseen kiusantekoon, kun asiakkaat ovat esimerkiksi pudotelleet roskia lattialle hänen silmiensä edessä.

”Toivoisin heidän muistavan, että me siivoojatkin olemme vain ihmisiä, jotka tekevät työtänsä.”

Lahti pitää tärkeänä, että siivoojat näkyisivät entistä paremmin työpaikoilla. Hänen mielestään siivoustyö on ollut pitkään näkymätöntä, kun siivoojien ei ole haluttu olevan kenenkään tiellä.

”Ihan viime vuosien sisällä siitä, että siivoojat voivat tehdä työtään myös kohteidensa aukiolojen sisällä, on alkanut tulla enemmän normaalia. Se on hyvä suunta. Ehkä tätäkin työtä aletaan arvostamaan enemmän, kun ihmiset näkevät konkreettisesti, kuinka paikkoja pidetään siisteinä”, Lahti pohtii.

“Miksi rappukäytäviä ei voisi siivota ihmisten aikoihin?”

Monissa kohteissa siivoustyötä tehdään yhä hiljaisina aikoina. Esimerkiksi rappukäytäviä siivotaan paljon aamuyöstä. Miksi sitä ei voisi tehdä ihmisten aikaan päivällä eikä piilossa aamuyön pikkutunteina, hän kysyy.

Arvostuksesta kertoisi Lahden mielestä myös kokoaikatyö. Siivoojat ovat usein osa-aikaisia, mikä laittaa monen talouden tiukoille.

”Monilla työkavereillani on useita pieniä kohteita ja he joutuvat liikkumaan työpäivän aikana kohtesta toiseen. Harvemmin on kokoaikatyötä ja kahdeksan tunnin vuoroja tarjolla. Muuten työssä ei ole vikaa”, hän summaa.

Lähteet: Duunarit – ammatistaan ylpeät: Duunarit-hankkeen loppuraportti. Saari, Tiina; Koivunen, Tuija; Pyöriä, Pasi; Leinonen, Minna; Tapanila, Katriina; Melin, Harri (2021)