Hyppää sisältöön
Etusivu » Ajankohtaista » Uutishuone » Algoritmeilta uupuu luovuus
Blogit

30.08.2022 09:01

Algoritmeilta uupuu luovuus

Tulevaisuudessa työelämässä tarvitsemme heitä, jotka uskaltavat poiketa normeista ja osaavat ajatella itsenäisesti. Sitä taitoa ei hankita kouluttamalla, vaan tarvitaan kasvatusta, kirjoittaa Johnny Långstedt.

Edellisessä blogissa kirjoitin lyhyesti, miten tutkimuksissa ennustetaan kehittyneiden teknologioiden, kuten tekoälyn, muuttavan työn luonnetta. Työ voi muuttua luovemmaksi ja sosiaalisemmaksi, kun suhteellisen monimutkaisetkin tehtävät voidaan suorittaa algoritmeilla. Niiden kasvavalla roolilla työpaikalla voi toisaalta myös olla työtä yksinkertaistava vaikutus. Ihmisistä voi tulla algoritmien jatke fyysiseen maailmaan.

Tämä työn muutos vaikuttaa tietenkin myös siihen, minkälaiset valmiudet ovat kysyttyjä työmarkkinoilla. Keskustelu on pitkälti pyörinyt elinikäisen oppimisen ympärillä. Sen avulla työntekijä voi hankkia vaadittavan osaamisen ollakseen kilpailukykyinen työmarkkinoilla. Tämä hyödyntää työntekijöitä ja työnantajia – toinen saa työtä ja toinen kaipaamaansa osaamista.

Toisen ihmisen tunnetilan ymmärtäminen ja sen mukainen kanssakäyminen ei luonnistu vielä kovin hyvin roboteilta

Osaamisen puute voi jopa hidastaa automatisaatioita, koska organisaatioiden ei ole hyödyllistä investoida järjestelmiin tai palveluihin, joiden käyttämiseen tai tuottamiseen heillä ei ole riittävästi tietotaitoa.

Keskeistä tässä keskustelussa on kuitenkin se, minkälaisen muutoksen edessä työmarkkinat ovat. Jos pidämme lähtökohtana (eikä faktana), että rutiininomaiset ja järjestelmälliset työt korvataan tekoälyllä tai muulla teknologialla tulevaisuudessa, niin silloin tarjolla oleva työ on joko luovaa, sosiaalista tai niin matalapalkkaista, ettei sen korvaamiseen investoiminen ole järkevää.

Esimerkkinä tästä on Amazonin Mechanical Turk, josta voi poimia yksinkertaisia tehtäviä, joita tekoäly ei pysty ratkomaan, ja joista maksetaan hyvässä tapauksessa muutama euro. Palvelua käytetään mm. tekoälyn harjoittamiseen, eli datamäärän kasvattamiseen, jotta algoritmi oppii esimerkiksi tunnistamaan liikennevalon.

Me hankimme yleensä kykyjä, joita arvostamme ja jotka edistävät omien arvojemme toteutumista.

Kun oletetaan, että toistuva työ voidaan korvata teknologialla, työntekijöiden rooli on täydentää teknologiaa. Tunneäly, eli toisen ihmisen tunnetilan ymmärtäminen ja sen mukainen kanssakäyminen, on yksi asia mikä ei luonnistu vielä kovin hyvin roboteilta. Toisaalta ihmistä tarvitaan, koska ihmisten on vaikeampi luottaa robottiin kuin ihmiseen, vaikka onkin näyttöä siitä, että robotit tekevät vähemmän virheitä kuin ihmiset.

Myös luovuus on kyky, joka uupuu algoritmeilta (koska ne täytyy koodata), jonka lisäksi on myös erittäin haastavaa koodata yllättäviä ongelmia ratkovia algoritmeja.

Kasvuympäristö vaikuttaa merkittävästi arvoihimme, ja näin myös niihin valmiuksiin, joita opettelemme.

Kriittinen ajattelu, kommunikointikyvyt, tiimityöskentely, yhteistyökyky, johtaminen, joustavuus ja mukautuvuus ovat haluttua osaamista nyt ja tulevaisuudessa, koska näitä kykyjä vaaditaan kompleksisten ongelmien ratkomisessa ja koska ne täydentävät robottien kykyjä.

Asia, josta ei ole tässä yhteydessä puhuttu, on osaamisen kulttuurillinen ulottuvuus. Me hankimme yleensä kykyjä, joita arvostamme ja jotka edistävät omien arvojemme toteutumista. Minkälaisessa ympäristössä meidät kasvatetaan ja missä aikuistumme, se vaikuttaa merkittävästi arvoihimme ja näin myös niihin valmiuksiin, joita opettelemme.

Yhtäältä meidän tulisi arvioida tarkasti mitä opetamme tuleville ja nykyisille työntekijäsukupolville, jotta heillä on mahdollisuudet omaksua tarvittava osaaminen. Samanaikaisesti on kuitenkin tärkeää myös huomioida, miten nuoria opetetaan ja mitä arvoja koulutuksessa edistetään. Näin vaikutetaan syvemmin siihen, minkälaisia taitoja tulevat sukupolvet arvostavat ja minkälaisiin tehtäviin he hakeutuvat.

Työn muutos vaikuttaa tietenkin siihen, minkälaiset valmiudet ovat kysyttyjä työmarkkinoilla.

Luin taannoin postauksen, jossa isä esitteli tyttärensä hymiöistä tekemän laskukaavan. Lapsi on ilmeisesti hyvä matikassa ja haasteiden puuttuessa esitellyt uuden tavan laskea luokassaan. Kun opettaja oli pyytänyt häntä tekemään laskutoimituksen. Sen sijaan, että opettaja olisi kehaissut lasta kekseliäisyydestä, opettaja suivaantui ja torui lasta.

Ongelmana tämänkaltaisissa reaktioissa on, että ne viestivät nuorille ja lapsille, että asioita ei kannata miettiä monelta kantilta, taikka sen kuuluisan laatikon ulkopuolelta. Sen sijaan toiminta vahvistaa illuusiota, että normeista ei pitäisi poiketa.

Mutta tulevaisuudessa tarvitsemme nimenomaan heitä, jotka uskaltavat poiketa normeista ja osaavat ajatella itsenäisesti.

Avainsanat:

alustatalous

Lue seuraavaksi

Näytä kaikki

Haku