Hyppää sisältöön
Etusivu » Ajankohtaista » Uutishuone » ”Esihenkilönä huolehdin jatkuvasti muista”
Artikkelit

12.02.2025 14:01

”Esihenkilönä huolehdin jatkuvasti muista”

Valon ja varjon mestari Esa Mättölä johtaa Kansallisooppera ja -baletin valaistustiimiä. Pitkät työpäivät haastavat jaksamista, mutta tiimin onnistumiset ja yleisön aplodit tekevät palkitsevat joka kerta.

Kotkasta kotoisin oleva Esa Mättölä sai ensisysäyksen teatterialalle jo pienenä vieraillessaan Kotkan kaupungin teatterin Ronja Ryövärintytär -esityksestä. Valotehosteiden avulla linna halkesi näyttämöllä ja ukonilma jyrähteli niin, että se teki alle 10-vuotiaaseen lähtemättömän vaikutuksen.

– Kun muut kertoivat toiveammatikseen koulussa poliisin tai palomiehen, minä halusin teatterin tehostemieheksi, hän naurahtaa.

Myöhemmin Esa suuntasi musiikki- ja teatteriharrastuksen kautta ääni- ja valoteknikoksi. Oopperalta löytyi ensin puolen vuoden sijaisuus valoteknikkona, ja sillä tiellä hän on yhä 15 vuotta myöhemmin. Vuosien varrella hänen vastuualueensa ja työnkuva ovat kasvaneet. Nyt hän toimii vastaavana valaistusmestarina sekä 17 hengen tiimin esihenkilönä.  

– Tämä talo ja työyhteisö vei mennessään. Olen todella kiitollisessa asemassa, että saan tehdä työkseni sitä mitä tekisin muutenkin.

Näyttämö- ja toimistotyön yhdistäminen kuormittaa

Suomen kansallisooppera- ja baletin teosten suunnittelu alkaa jo 2–3 vuotta ennen ensi-iltaa, ja tulevia teoksia työstetään ohjelmistossa pyörivien esitysten lomassa.

Mättölä kuvaa arkeaan Oopperalla kiireiseksi. Hän työhönsä kuuluu sekä operatiivista näyttämötyön johtamista että hallinnollista esihenkilötyötä. Työpäivää rytmittävät palaverit, harjoitukset, näyttämön rakentaminen ja purkaminen, esihenkilötehtävät, tulevien teosten suunnittelu sekä mahdollisesti esitys.  

– Minuuttiakaan ei vaihtaisi pois, sillä nautin työni molemmista puolista. Haasteena on kuitenkin luovia samaan aikaan näyttämön sekä toimiston, teknisten ja hallinnollisten työtehtävien välillä, hän kertoo.

Jos samaan päivään osuu sekä harjoitukset että esitys, työpäivän pituus voi venyä 15–16 tuntiin. Avainasemassa olisi hänen mielestään parempi työn organisointi ja jakaminen muille.

Kiireisen aikataulujen keskellä olisi myös opeteltava uutta, sillä työssä käytettävien laitteiden, ohjelmistojen ja esitysteknologian kehitys vaatii jatkuvaa uuden opettelua. Hän toivoisikin myös enemmän aikaa kouluttautumiseen sekä työstä palautumiseen.

Joutsenlampi-baletti on yksi monista teoksista, joissa näkyy Esa Mättölän kädenjälki.


Aplodit palkitsevat joka kerta

Pitkät työpäivät vaikuttavat jaksamiseen ja vapaa-aikaan.

– Esihenkilönä minun täytyisi oppia selkiyttämään kodin ja työn raja paremmin. Etten huolehtisi niin paljon työntekijöiden asioista omalla vapaa-ajalla. Samaan aikaan työkaverit ovat niin läheisiä, että on vaikea olla huolehtimattakaan, hän pohtii.

Palkitsevinta esihenkilötyössä Esalle on työntekijöiltä tuleva kiitos hyvin hoidetusta asiasta. Uutta energiaa antaa myös onnistunut esitys. 

– Innostuneen yleisön raikuvat aplodit palkitsevat joka kerta.

Teksti: Minna Raitapuro
Kuvat: Anna Autio, Suomen Kansallisooppera ja -baletti / Roosa Oksaharju

Avainsanat:

esihenkilöt kansallisooppera ja -baletti

Mitä pidit tästä sisällöstä?

Lue seuraavaksi

Näytä kaikki

Haku