Ei synny uutta Nokiaa, syntyy läjä tomua

Suomessa ei ole uutta Nokiaa näkynyt. Etsitty on, ja innovaatioiden perään huhuiltu.  Tutkija Juha Siltala kirjoitti vuonna 2016 Aalto-yliopiston start up -yrittäjien teknologisista innovaatioista. Siltalan mukaan esimerkit kertoivat lähinnä innovaatioista perinteisen työsuhteen ohentamisessa. Millainen uusi innovaatio se on, jossa työtä tekevien asemaa heikennetään ja siten saadaan bisnes näyttämään svengaavalta? Se on huono innovaatio.

Jotkut nähtävästi uskovat heikennyksiin Suomen talouden supervoimana, jonkin sortin taikajuomana ja kaikkien innovaatioiden emoaluksena. Työntekijöiden aseman heikentämiseen suomen talouden uutena Nokiana näyttää uskovan moni pääoman asiamies maamme hallituksessa ja yrityselämän etujärjestöissä. Lisää paikallista sopimista, heikompaa työsuhdeturvaa, vähemmän perusteita määräaikaisuuksille ja heikompaa sosiaaliturvaa.

Minusta tuntuu, etteivät nämä ideat voita kansainvälisiä innovaatiopalkintoja.

Työn tuottavuuttakin on pyritty kohentamaan lähinnä työtä halventamalla ja työehtoja joustavoittamalla. Minusta tuntuu, etteivät nämä ideat voita kansainvälisiä innovaatiopalkintoja tai nosta meitä takaisin kilpailukykyvertailujen kärkipaikoille. Ei niistä synny maallemme uutta Nokiaa.

Äskettäin eräs kansanedustaja avautui Helsingin Sanomille ja totesi, ettei pidä suomalaisia yritysjohtajia minään. Tovin sen jälkeen yksi hallituksen ministeri päätti niputtaa koko kansan ja ilmoitti mielipiteenään, että suomalaisia vaivaa henkinen vetelyys. Onneksi ei sentään halunnut lähteä meitä muihin vaihtamaan. Eikö olekin politiikan tekijöiltä todellista avainlippusisältöä: haukutaan Suomi Nousuun, niin Nokia on keksitty?

Saatanallinen mylly jauhaa ihmisten hyvinvoinnin, yhteiskunnan ja turvarakenteet tomuksi.

Viimeisen reilun vuosikymmenen aikana on työmarkkinoilla tehty erilaisia työllisyys– ja kasvusopimuksia, värkätty väkisin kilpailukykysopimusta ja vapautettu työnantajat perusturvan rahoittamisesta poistamalla heiltä kelamaksut. On haettu kykyä kilpailla ja tietä talouskasvun Graalin maljalle, mutta työntekijöiden tinkiminen omistaan ei ole vaientanut jatkuvaa laulua lisäjoustoista eli heikennyksistä työmarkkinoille ja kannustimien kasvattamisesta eli heikennyksistä sosiaaliturvaan.

Suomessa oivallettiin 1960-luvulla keskeiseksi voimavaraksi ihmiset. Silloin tunnustettiin se tosiasia, että voimme kilpailla kansainvälisillä markkinoilla vain hyvinvoivan ja osaavan työvoiman avulla. Jostakin löytyy aina halvemmat työntekijämassat. Huolehtimalla ja pitämällä maa yhtenäisenä sillä on toiminta- ja kilpailukykyä. Nykyään sanottaisiin resilienssiä. Noilla päätöksillä kylvettiin myös eväät Nokian syntymiseen.

Vaikka nyt halutaan puhua lähinnä sotilaallisesta kestävyydestä, olisi paikallaan kantaa huolta myös sosiaalisesta kestävyydestä.

Nyt eväitä puretaan kiireen vilkkaan ja samalla toivotaan, että purkamisen jälkeen perustuksista löytyisi uusi Nokia ja Grande Valse. Ainakin osa hallituksesta on puheidensa mukaan pelastamassa hyvinvointiyhteiskuntaa. Tämän viikon lopulla hallitus esittikin alkoholilähettien sallimista kilpailun tehostamisen nimissä. Taloushistorioitsija Karl Polanyin puhuu markkinoiden saatanallisesta myllystä. Hyvinvointiyhteiskunta ei hallituksen opeilla pelastu, kun saatanallinen mylly jauhaa ihmisten hyvinvoinnin, yhteiskunnan ja turvarakenteet tomuksi. Siitä ei synny Nokiaa, vaan ainoastaan läjä tomua, josta ei kasva mitään.    

Nyt olisikin tarvetta inhimillisen pääoman asiamiehille niin politiikassa, taloudessa kuin koko yhteiskunnassa. Vaikka nyt halutaankin puhua lähinnä sotilaallisesta kestävyydestä, olisi paikallaan kantaa huolta myös työmarkkinoiden ja koko yhteiskunnan lähiaikojen sosiaalisesta kestävyydestä.

Blogin kirjoittaja Antti Veirto on tutkimuspäällikkö PAMin yhteiskuntapolitiikan yksikössä.