Pikavauhtia suomalaiseen työelämään

Salon seudun ammattiopistolla oli keväällä poikkeuksellista tunkua ravitsemisalan koulutukseen. Kahdelle kurssille tulijoita oli 60, kun mukaan voitiin ottaa 17 osallistujaa. Opisto tarjosi ukrainalaispakolaisille pikakoulutusta, johon kuului hygieniapassin suorittaminen ja siivouksen perusteet.

Yksi Salon ensimmäisen kurssin osallistujista oli Inesa Laptieva, joka saapui Suomeen Itä-Ukrainan Harkovasta maaliskuun lopulla. Saloon Laptieva päätyi parin mutkan kautta, kun hänelle ja hänen pojalleen löytyi sieltä kotimajoitus. Laptievan mies ja vanhempi poika ovat edelleen Ukrainassa.

Hän kuuli ammattiopiston seitsenpäiväisestä koulutuksesta vastaanottokeskuksen infotilaisuudessa ja päätti hakea mukaan. Kotimaassa Laptieva oli työskennellyt kampaajana 25 vuotta ja hänellä oli oma kampaamo.

”Kurssi ja opettajat olivat hyviä, ja ilmapiiri kodikas sekä mukava”, hän kertoo.

Kurssilaisista yhteisö

Laptievan kanssa kurssilla oli yhteensä yhdeksän ukrainalaista, ja he opiskelivat tulkin välityksellä. Osalla kurssilaisista oli kokemusta ravintola- ja catering-alalta, joillain jo työpaikkakin etsittynä.

”Ryhmään syntyi äkkiä hyvä henki ja opiskelijat olivat hyvin motivoituneita. Tilanne varmasti yhdisti heitä, vaikka ryhmäläiset eivät entuudestaan tunteneet toisiaan”, kurssilla opettanut Veronika Eriksson pohtii.

Porukan kesken syntyi omia viestiryhmiä, mikä helpotti arjen asioiden selvittelyä. Laptieva ehti myös liittyä useisiin ukrainalaisten Facebook-ryhmiin löytääkseen tietoa Suomessa elämisestä. Kommunikointi majoittajan ja muiden suomalaisten kanssa on sujunut tulkin, muutamien englannin sanojen sekä Google Translate -sovelluksen avulla.

Koulutuksen jälkeen liki kaikki opiskelijat ovat työllistyneet siivoustehtäviin, keittiö- ja kahvilatöihin sekä hotelli- ja majoitusalalle. Eriksson pitää tärkeänä sitä, että kurssi tarjosi ukrainalaisille tilaisuuden irrottaa ajatukset kotimaan tilanteesta ja saada luontevaa käytännön tekemistä. Tiedossa oli, että välillä esimerkiksi kurssilaisten perheenjäseniä joutui sotatoimiin.

Tietoa työelämästä

Kevään kursseilla käytiin läpi työsopimusten ja -ehtojen perusasioita muun muassa lisistä, lomien kertymisistä ja sairauslomista. Eriksson on lisäksi auttanut ryhmäläisiä suomalaisen byrokratian kanssa. Esimerkiksi henkilötunnusten saaminen ei ollut aivan yksinkertaista.

“Inesaa autoin pankkiasioissa ja verokortin kanssa. Pankissa oli 12 eri asiakaspalvelunumeroa, joihin piti soittaa – ammatillinen opetus oli siihen verrattuna helppoa. Jatkossa olemme tässä paljon viisaampia.”

Töiden löytymisessä ukrainalaisille ovat auttoivat Erikssonin sekä ryhmän toisen opettajan Sari Talvon verkostot alalta, samoin kuin Salon kaupungin yrittäjyyden palvelukeskus Yrityssalo.

Tietoa suomalaisesta työelämästä ja yhteiskunnasta he ovat saaneet opettajien lisäksi muun muassa kurssin tulkeilta sekä pidempään Suomessa asuneilta maanmiehiltään. Esimerkiksi Laptievan työpaikalla Original Sokos Hotel Rikalassa työskenteli entuudestaan kaksi ukrainalaista, mistä on ollut suuri apu.

Sivutoimisena ravintolayrittäjänä työskentelevä Eriksson tietää, että ravintola-alalla on huutava pula työvoimasta, mutta sen koulutuksen suosio on laskenut. Hän peräänkuuluttaakin alalle parempaa valmiutta ottaa vastaan muita kuin suomenkielisiä työntekijöitä.

“Jos saamme näille tulijoille kielipohjan, jolla pärjää avustavissa tai perustyötehtävissä nyt kesällä, meidän pitäisi toimia samoin kuin vihannesviljelyssä ja kasvintuotannossa on tehty. Heillä on vahvat verkostot, joiden kautta sesonkityöntekijät tulevat, eikä vuokrafirmoja tarvita.”

Salossa ukrainalaisten tulijoiden kouluttaminen jatkuu ammattiopistossa syksyllä.

Työehtojen tulkkaaminen tarpeen

Laptieva aloitti hotellin huonesiivoojana huhtikuun lopulla eli noin kuukausi sen jälkeen, kun hän saapui Suomeen. Työpaikka löytyi Laptievan suomalaisen majoittajan kautta. Työ on vakituinen ja työtunteja viikossa on 20–40. Koeaika kestää neljä kuukautta.

Hänen työsopimuksensa kuuluu kiinteistöpalvelualan työehtosopimuksen piiriin. Sopimuksen sisältöä kokemuspistekertymineen hänelle selvitti Eriksson.

“Töissä on mennyt hyvin. Vielä on tutustumista ja paljon uutta opittavaa. Opettaja näytti PAMin sivuilta palkkataulukon, joka on työsopimuksessa. Itse sopimus näytti viidakolta”, Laptieva kertoo.

Vertailua ukrainalaisiin työehtoihin Laptieva ei osaa tehdä, koska hän työskenteli kotimaassaan yrittäjänä. Nyt hän haluaa järjestää elämänsä Suomeen. Omaan vuokra-asuntoon Laptieva pääsi poikansa kanssa kesäkuun alussa.

“Suunnitelmani on opiskella suomen kieli ja mennä töihin kampaamoon täällä. Mutta ensin opettelen tämän uuden työn ja toivon, että se jatkuu, sillä haluan jäädä Suomeen.”