Aina vain enemmän

”R-Kioski on kuin palveluiden tavaratalo”

Tiina Nieminen, 46, on nähnyt arjessaan kioskimyyjän työtehtävien määrän nopean kasvun. Tamperelainen Nieminen aloitti R-Kioskin palveluksessa vuonna 2018. Hän eteni seuraavina vuosina kioskiesimieheksi ja toimii tällä hetkellä sekä pääluottamusmiehenä että -työsuojeluvaltuutettuna.

”Kioskimyyjän työtehtävät ovat moninkertaistuneet viime vuosina. Tavanomaisten myyjän työtehtävien rinnalle on tullut postipalveluita, matkakorttien lataamista, kahvinkeittoa, ruoan itsevalmistamista, puhelinliittymien myyntiä ja paljon muuta. Lista on pitkä”, Nieminen toteaa.

Niemisen mukaan ruokatuotteiden valmistus ja myynti on ollut suurin muutos myyjän työtehtävissä. R-Kioskit olivat alun perin lehtikioskeja, sittemmin luukkukioskeja ja myöhemmin sisämyymälöitä, jotka hoitivat myös videovuokrauksen. Nyt R-Kioskit kilpailevat ympäri vuorokauden auki olevien kauppojen kanssa. Muutos on ollut merkittävä.

”Muutos työtehtävien määrässä on seurausta työnantajan tarpeesta pärjätä alan kilpailussa. Kioskien palveluiden on ollut pakko monipuolistua kauppojen aukioloaikojen vapauduttua. Tämän päivän R-Kioski on kuin palveluiden tavaratalo. Sitä, mitä ei meiltä saa, ei tarvitse”, Nieminen naurahtaa.

Muutos toimenkuvassa ei ole tapahtunut ilman vaikutuksia työntekijöiden arkeen. Nieminen tuntee hyvin luottamustoimiensa kautta alalla työskentelevien tilanteen. Kivenä kengässä on muun muassa työergonomia, joka ei toteudu riittävällä tavalla epätarkoituksenmukaisissa työskentelytiloissa.

”Jos ajatellaan vaikka postin palvelua, kohdistuu työntekijöihin useita työterveysriskejä. Myyjät joutuvat nostelemaan painavia paketteja ja suorittamaan hyllyttämistä. Kioskit on kuitenkin rakennettu aikana, jolloin tällaisia palveluita ei meillä vielä tarjottu. Ongelma on todellinen.”

Nieminen kokee, että palkkaus ei ole pysynyt työtehtävien laajenemisen perässä. Alalla toivotaan parannuksia palkan lisäksi myös työaikoihin. Ei voi olla niin, että samassa ajassa pitää hoitaa yhä useampia velvollisuuksia. Etenkin, kun työtehtävien määrän kasvulle ei ole näköpiirissä loppua.

”Muutos alalla on jatkuvaa. Tuskinpa työtehtävissä tapahtuvat muutokset jäävät tähän. Koko ajan tulee uusia tarpeita, joihin meidän tulee kioskissa pystyä vastaamaan. Siksi palkkaus on pakko saada vastaamaan alan vaativuutta. Edessä on pula osaavasta henkilöstöstä, jos muutosta ei tapahdu.”

Nieminen kantaa huolta työntekijöiden jaksamisesta. Väkeä on vuoroissa liian vähän. Koska töissä ollaan pääsääntöisesti yksin, pitäisi aikaa jäädä myös kuulumisten vaihtamiseen seuraavaksi vuoroon tulevan kanssa. Yhteishengen puute ja jatkuva kiire kuormittavat työntekijöiden mielenterveyttä.

”Monelle työ R-Kioskissa on se ihan ensimmäinen työpaikka. Työn monipuolistumisessa on tietenkin sellainen hyvä puoli, että kokemusta alalta arvostetaan. Työntekijät haluaisivat tehdä työnsä hyvin ja saada siitä kohtuullista korvausta. Tähän heille pitäisi antaa reilu mahdollisuus.”

“Palveluneuvojan työ vaatii laaja-alaista osaamista”

WebHelp Finlandin palveluneuvojana työskentelevä Jouni Tallgren, 43, aloitti puhelinpalvelutyössä 15 vuotta sitten. Tuolloin hänen työhönsä kuului pääasiassa käsitellä kanavatilauksia maksutelevisio-operaattorin asiakaspalvelussa.

Työpaikka itsessään on pysynyt samana, mutta työnantaja on vaihtunut sitäkin useammin.

”Työnantajani nimi on vaihtunut työsuhteeni aikana 6-7 kertaa. Nykyinen työnantajani on yli 50 maassa toimiva ranskalaisyritys, joka halusi laajentaa Pohjoismaihin, mutta ei kuitenkaan kilpailla vanhojen yritysten kanssa, joten päätti sitten ostaa entisen työnantajani.”

Tekniikan kehityksen ja yrityskauppojen myötä työnkuva asiakaspalvelu- ja telemarkkinointialalla on monipuolistunut ja ala on muuttunut – kansainvälistymisen ohella – yhä monikanavaisemmaksi.

Se pitäisi Tallgrenin mukaan ottaa paremmin huomioon myös palkkauksessa ja parempina työsuhde-etuina.

Tekniikan sujuvan hallinnan, asiakaspalveluhenkisyyden ja kielitaidon lisäksi alalla pärjäämisen edellytyksenä on kyky oppia ja omaksua uusia tehtäviä.

”Asiakaspalvelu- ja telemarkkinointialan pienempiä yrityksiä on fuusioitu isomman konsernin alle. Näiden muutosten myötä monet työntekijät ovat törmänneet uuteen haasteeseen: yhtäkkiä onkin täytynyt orientoitua tilanteeseen, jossa toimit monen erilaisen yrityksen tai tahon asiakaspalvelussa.”

Alan töihin sisältyy nykyisin pääasiassa asiakkaiden yhteydenottoihin vastaamista ja muita asiakaspalvelutehtäviä eri kielillä niin puhelimitse ja sähköpostitse kuin chatissa ja sosiaalisessa mediassakin. Pääasiallinen työväline on tietokone ja työhön liittyvät monet erilaiset tietokonesovellukset ja -ohjelmat. Lisäksi työtehtäviin saattaa ajoittain kuulua myös saapuvan ja lähtevän postin käsittelyä sekä esimerkiksi satunnaista varaston hoitoa.

Kaikkea tätä on tehnyt myös Tallgren. Varsinaisten työtehtävien ohessa hän lisäksi kouluttaa ja toimii työpaikkansa työsuojeluvaltuutettuna. Hän katsoo, että työnkuvien muutoksilla on ollut asiakaspalvelutyöhön niin hyviä kuin huonojakin vaikutuksia.

”Tehokkuusvaatimukset ovat lisääntyneet”

”Harvoin käy niin, että jokainen päivä olisi samanlainen, joten töihin saa halutessaan vaihtelua. Lisäksi sähköisten asiointipalveluiden ja tietojen käsittelytapojen muuttuminen entistä helpommaksi teknisten ratkaisujen myötä on selvästi vähentänyt paperin- ja arkistokansioiden kulutuksen määrää. Toisaalta myös tehokkuusvaatimukset ovat lisääntyneet: käsiteltävien asioiden loppuun hoitamisen nopeus on muuttunut radikaalisti varsinkin nyt muutaman vuoden sisällä. Omat haasteensa tuovat esimerkiksi toimimattomat ohjelmat tai verkkoyhteyksiin liittyvät ongelmat.”

Korona ei ole jättänyt tätäkään alaa vaikutuspiiristään. Tallgrenin mukaan korona-aikana töitä on ollut reilusti enemmän kuin ennen ja työnantajien on ollut pakko pääosin suostua siihen, että töitä voi tehdä esimerkiksi kotona tai vaikka vapaa-ajan asunnolta käsin, edellyttäen tietysti, että verkkoyhteydet toimivat moitteettomasti.

”Kansainvälisen terveystilanteen vuoksi monien on täytynyt opetella eräänlaiseen yksintyöskentelyyn, kun työkavereihin ei välttämättä saa muuten pidettyä yhteyttä tai purettua tuntemuksiaan kuin Teamsin keskusteluryhmässä.”

”Digitalisaatio mullisti elokuvateatterialan”

Jouni Kelarannan, 51, ura elokuvateatterialalla alkoi vuonna 2008, kun Espoon kauppakeskus Selloon avattiin Bio Rex – elokuvateatteri. Hänet palkattiin sinne vuoroesimieheksi. Uusi ala, mukava työporukka ja elokuvien maailma saivat Kelarannan viihtymään työssään.

Samalla se tuntui sen verran vaativalta, että hän arveli jaksavansa sitä korkeintaan pari vuotta. Toisin kuitenkin kävi.

”Neljästoista vuosi lähti tässä juuri käyntiin”, hän naurahtaa.

Suurin mullistus Kelarannan työssä tapahtui noin kymmenen vuotta sitten, kun Suomessa siirryttiin esittämään elokuvia täysin digitaalisesti.

”Yhtäkkiä kaikista teattereista poistettiin kaikki filmiprojektorit ja -kelat. Kaikki meni uusiksi. Se hidasti hetkeksi aikaa teattereiden toimintaa, kun työntekijöiden täytyi ottaa aivan uutta tekniikkaa haltuun.”

Samalla elokuvateatterilaisten tehtävänkuvat myös laajenivat. Kun filmikelojen pyörittäminen oli aiemmin täyttänyt Kelarannan ja monien hänen työkavereidensa työpäivät lähes kokonaan, aikaa vapautui muuhun.

Sama työntekijä saattoi nyt myös siivota saleja, paistaa popcorneja, täyttää hyllyjä sekä myydä ja tarkistaa lippuja. Viimeisimpänä mukaan on tullut alkoholin ja lämpimän ruoan tarjoilua. Tänä päivänä Kelaranta saattaa tehdä kaikkea sitä yhden vuoron aikana.

Elämyksellisyys ja oheismyynti ovat elokuvateatterialan trendejä, joissa Odeon -konserniin kuuluva Finnkino haluaa olla vahvasti mukana. Juuri ennen koronapandemian alkua useiden Finnkinojen yhteyteen avattiin Oscar’s Bar, jossa voi nauttia lasillisen tai pientä purtavaa.

Alkoholin myynti tuo paljon kaivattuja euroja elokuvateattereiden kassoihin ja vaihtelua työntekijöiden työpäivään. Moni alan työntekijä, Kelaranta mukaan lukien, toivoisi siitä kuitenkin korvausta.

”Elokuvateatterialan työehtosopimus ei ole pysynyt alan kehityksessä mukana. Alkoholin anniskelu ja ruoan tarjoilu pitäisi huomioida työehtosopimuksessa niin, että niistä maksettaisiin kaikille tasapuolinen ja jatkuva korvaus.”

Elokuvateatteriala on yksi niistä toimialoista, joihin yleisötilaisuuksien koronarajoitukset ovat kipeimmin osuneet. Supistuneet aukioloajat, lomautukset ja huoli toimeentulosta ovat tehneet ison loven työntekijöiden joukkoon.

”Tämä aika on ollut todella haastavaa erityisesti nuorille”, Kelaranta sanoo.

Monia työntekijöitä on siirtynyt muun muassa ravintola-alalle ja kaupan alalle, jonka seurauksena elokuvateattereissa on ollut työvoimapulaa. Tilalle on palkattu vuokrafirman kautta paljon uusia työntekijöitä, jotka siirtyvät mahdollisesti koeajan jälkeen Finnkinon palvelukseen.

Pääluottamusmiehenä toimiva Kelaranta on tehnyt yhdessä ketjun työsuojeluvaltuutetun kanssa hartiavoimin töitä työntekijöiden jaksamisen ja hyvinvoinnin eteen. Työsopimuksiin on nostettu työtuntien määrää, mutta palkkaa ei.

”10 ja 15 tunnin sopimukset ovat työntekijöiden yleisimmät sopimukset. On selvää, että niiden varassa ei kovin moni työntekijä elä”.